sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Väriä lankoihin raparperinlehdistä / Dyeing yarns with rhubarb leaves


Vihdoinkin sää sallii ulkona olemisen mökillä, joten voin päivittää tätä blogiakin (nettitikun varassa ei internet-yhteys toimi sisällä mökissä). Raparperinlehdistä kerroin jo viime kerralla, ja tässä tulee sen tarinan loppuosa.

Tällainen soppa syntyi puutarhasaksilla pilkotuista raparperinlehdistä. Tämä liemi täytyy siivilöidä valoverhokankaan läpi, sillä raparperista jää paksuun liemeen runsaasti kaikenlaista hippusta.

Tavalliseen tapaan värjätyistä alunalla puretetuista langoista ei tule raparperiliemessä juuri hääppöisen värisiä, mutta ne ovat hyvä pohja päällevärjäyksille tai sävytykselle rautavihtrillillä. Itse valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon. Siirsin kuumat langat kuumaan veteen, johon olin liuottanut rautavihtrilliä. Katselin hetken, tapahtuuko mitään, ja kun ei näyttänyt tapahtuvan, niin liuotin veteen vähän lisää rautavihtrilliä (langat täytyy silloin nostaa hetkeksi pois). Kun langat näyttivät alkavan muuttua vihreiksi, pidin niitä kuumassa rautaliemessä noin varttitunnin, jäähdytin ja huuhdoin heti (rauta on syytä huuhtoa nopeasti pois sillä se haurastuttaa villaa).

Lopputulos oli sitten suunnilleen tämän näköinen (pyydän anteeksi kuvan huonoa laatua, otin sen kovassa kiireessä). Vasemmalla oleva vyyhti on 100% suomenlampaan villaa, oikealla oleva villa-polyamidi-sekoitelankaa.


keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Uuden sesongin aloitus / Beginning the new season



Alkukesä merkitsee paitsi kesän niin myös uuden värjäyssesongin alkamista. Silloin voi taas siirtyä ulos värjäämään, ja pihalta ja luonnosta löytyy tuoreita kasveja värien lähteiksi. Tässä ovat raparperinlehdet menossa pataan, pilkon ne ensin pieneksi pensassaksilla.

Ennen värjäämiseen ryhtymistä on hyvä käsitellä isompi määrä lankoja valmiiksi alunalla, niin ei sitten myöhemmin tarvitse huolehtia lankojen puretuksesta. Samalla kannattaa suoraan kehräämöistä hankitut lampaanvillalangat käsitellä koinsuoja-aineella (Eulan).

Sitten vain padat porisemaan! Hauskinta on värjätä ulkosalla ja avotulella, jos sellaiseen suinkin on mahdollisuus. Avotuli ei tietysti tarkoita ihan avonaista nuotiota, vaan on syytä rakentaa jonkinlainen tulipesä vaikka irtotiilistä, jos ei ole käytössä esim. muurattua grillaussysteemiä. Mutta kyllä ulkona (esim. omakotitalon pihalla) voi värjätä myös sähkölevyllä, niin ei tule savuhaittoja naapurustoon.

Tällainen systeemi minulla on kotipihassa. Padassa olen juuri keittänyt kuivattuja paatsamanlehtiä.

Tässä taas on mökkipihan pata, jossa on kiehumassa viime kesänä kuivaamiani lepänkuoria.

Paitsi tuoreita kasveja voi värjäyksissä siis käyttää erilaisia kuivattuja aineksia. Ja esimerkiksi juuri puunkuorille on eduksi se, että ne kuivaa ja käyttää vasta seuraavana vuonna tai vaikka myöhemminkin. Helppo kuivattu värjäysaines on sipulinkuoret, joilla jo värjäsinkin kaksi erää lankoja. Ensimmäisestä erästä tuli hienoa oranssinruskeaa, toisesta kaunista keltaista.